Kaksi tuhannesta

 

Tunnustan, minä olen toinen noista Szymborskan runon kahdesta omituisesta. Vai onkohan Wislava laskenut alakanttiin? Luulen, uskon, toivon, että kolme on lähempänä totuutta. On sen suuntaista havaintoa kertynyt...

Mutta sitten toisaalta:  - Mitenkä sinusta pääsi tuollainen tulemaan, irvisteli kerran eräs insinööri.  - Kun isäskin oli ihan järkimies...

 

                      (Runo: Wislava Szymborska / kuva: Gary Bunt - 1957)

Hanki ja jää

Zachris Topeliuksen syntymän vuosipäivän (12. tammikuuta 1818) kunniaksi Helsinkiin satoi lunta ja tuli hirmupakkanen. Eipä ole aikoihin ollut.

Topeliuksen aikana kaikki oli toisin, asenteita ja arvostuksia myöten. Muuttuneiden aikojen mielessä pitämiseksi valitsin tähän syntymäpäiväonnitteluun talvisia tekstejä ja kuvia satusedän tuotannosta.

Hyytävän kylmää on kansakoululapsilla. Palelee Topeliusta itseäänkin takan ääressä leipää käristellessä palttoo päällä ja töppöset jalassa.

Kuvat: 

1 Lukemisia lapsille II s. 48 / suom. Viljo Tarkiainen & Valter Juva

2 Läsning för barn V  s. 39 / kuva Venny Soldan-Brofeldt

3 Museovirasto / Historiallisia kuvia 

 

 

 

Ettei pääsisi unohtumaan

 

"America.  Look what's happening out in the streets"

USAn kongressin viime yön tapahtumien jälkeen tarvitaan yksi uusi kuva tähän musiikkivideoon. Ettei pääsisi unohtumaan!   (Volunteers / Jefferson Airplane  - 1969)   -  linkki YouTubeen  tässä

 

                                            (Kuva: Sand Sculpture Lincoln / Damon Langlais)

Jefferson Airplane:  Grace Slick / Paul Kanter / Marty Balin / Jorma Kaukonen / Jack Casady / Vierailijat: Jerry Garcia / Stephen Stills

Oikeilla jäljillä?

 Jotenkin osittain oikeilla jäljillä taisi tämä Erkon suvun ensimmäinen ennustuksissaan olla.

Ei oikeata hetkeä

 

Ei oksaa, ei hetkeä. Toivoin, että edes heidän vihreytensä vielä hetken pysyisi. Mutta ei. Kun katson ikkunasta torille, vain vaahtera vielä sinnittelee.

           (Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä - 1966) :

                  

Mahdottomia asioita

Vakavasti olen miettinyt, vieläkö bloginpito maittaa. On ollut epäilyjä. Vieläkö riittää aiheita vai meneekö vanhan toistoksi? Vieläkö tähän saa himon syttymään vai voittaako väsymys? Puuhaisinko mieluummin muuta yökaudet täällä kirjojeni keskellä?

Yllyttävän impulssin virkistymiselle antaa vanha mestari, nuorena kuollut Harri Kaasalainen. Siinäpä olisi aiheita kirjoituksille. Katsotaan nyt. Kokeillaan.

                                          (Kuva: Fred Gardner 1932)

 

 

Muistatko?

Juhlapäivän kunniaksi Runebergin kirjoja esiin.

Eikä Fredrika-rouvaa sovi unohtaa (kiitos Hbl 05.02.2020). Eikä torttuakaan, kuten valokuvasta näkyy. Puhumattakaan nuoruusmuistoista...

Melankolisen hetken mietteitä

Yksinäisiä mietteitä, kun jostain syystä nukuttaa, vaikka valoisa kevätyö ei ole vielä pitkälläkään.
 

                                            (Kuva:  Hiromu Kira The Thinker - 1932)

Paluu todellisuuteen

Olipa kerran loistava näyttelijätär Ida Aalberg. Itse Eino Leino kirjoitti hurmioituneessa mielentilassa hänelle omistetun runon.

Kirjan ja ruusun päivänä (23.4.) puhkeavan kevään ylevöittämässä mielentilassa kävelyretkeni vei minut kauas Pohjois-Haagaan katsomaan tämän suuren taiteilijan ja diivan patsasta. Siellä sijaitsee patsaan lisäksi Ida Aalbergin tie ja viereisen opiskelijakylän kuuluisa kapakka Ida. Pentti Saarikoski, Leinoon vertautuva runoilija, piti yhdessä elämänvaiheessa Idaa kantakapakkanaan.

Suuren näyttelijättären arvostus on siis Pohjois-Haagassa kohdallaan. Näin kuvittelin.

Paluu todellisuuteen oli julma. Patsas oli keskellä rakennustyömaata. Jalustan alla oli vaijerit, patsas  siis viedään pois. Ravintola Ida patsaan takana oli puskettu nurin.

Mitähän siihen rakennetaan tilalle? Parkkihalli? Marketti? Jäähalli? Kyllä hienoja bisnesideoita riittää.

Ei pidä luulla

Löytyi nostalgiasuoneen osuva runo. Mutta ei pidä luulla, että tällainen vain tytöiltä onnistui. Tv. nimimerkki "Kokemusta on".

 

(Maila Pylkkönen 1957)

 

Vaikea valinta

Tuli kysymys, tiedänkö sellaisen värssyn, joka alkaa jotenkin niin että "kaikki ihmiset ovat saaria". Sitä tarvittaisiin muistopuheeseen.

Tiesinhän minä - tai arvasin, sillä ei sen värssyn alku ihan niin mennyt. Löytyi kaksikin suomennosta. Kumman valitsen?

Taulu on peräisin muutaman vuoden takaisesta näyttelystä Serlachius-museoon liittyvässä Taavetinsaaressa, jossa oli esillä kymmeniä saari-aiheisia runotauluja. Toinen on peräisin kulttuurihistorian oppikirjasta. Paheksuttavaa on, ettei kummassakaan mainita suomentajaa.

Klassikoille on aina kysyntää, joten pistän molemmat tekstit esille. Voi vertailla ja maistella kääntäjien valintoja.   

 

Huolestuttava häiriö

Kauan kirjoitin, paljon tuli tekstiä. Kevyt oli kirjoittaa.

                                  (Kuva: Jeff Nishinaka)
Mutta tuli kovin kevytmielistä tekstiä, kuin huvipuiston hattaraa, vaikka piti tulla äkeää ja jyryä. Päässä pyörivät väärät asiat.

Pelottaa, ettei vaan jäisi pysyväksi tällainen kyvyttömyys olla tosissaan.

 

(Runo: Anna Ahmatova, suom. Marja-Leena Mikkola)

 

 

Harvinaisen mukava mies

Istuttiin pitkää iltaa pikkuserkun kanssa Vaasassa. Edellisestä kunnon tapaamisesta olikin jo melkein 40 vuotta.

Sanoi, että ei ole lukenut yhtään romaania sen jälkeen kun koulusta pääsi. Runoja vielä vähemmän, ellei iskelmiä lasketa. Hänellä - jumppamaikalla - on aika kulunut muuhun.

Meinasin ensin sanoa, että minä en ole urheillut sen jälkeen kun koulusta pääsin, mutta annoin olla. Olenhan minä, jos kävely lasketaan. Ja keihäänheitto.

Hyvin tultiin juttuun. Harvinaisen mukava mies. Ihmettelin, että puhui runoista vähän kuin Majakovski. Minä en osannut puhua urheilusta yhtä oivaltavasti.

                         (Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa, suom. Arvo Turtiainen)


 

 

Voisin ruveta

Mikä oraakkeli Pentti Saarikoski olikaan jo vuonna 1971.

 

Kävin Amos Rexissä. Juuri sellaisen asenteen museoksi voisin ehkä ruveta. Ateneumiksi tai Sinebrychoffiksi olisin penseämpi. Kiasma menettelisi.

 

 

 

Ihan silkasta kunnioituksesta

En ole vielä käynyt sisällä uudessa keskustakirjasto Oodissa, vaikka vierestä olen kävellyt ja kaihoten katsellut.

En halua ensikäynnilläni kulkea ruuhkaisessa virrassa. Sitten kun menen, pitää kulkea arvokkaasti, pitää olla tilaa pysähdellä, viipyä, nauttia. Ihan silkasta kunnioituksesta.

Sen sijaan olen lukenut oodeja. Parhaat kirjoitti Horatius (Quintius Horatius Flaccus (65 e.Kr - 8 e.Kr). Samassa kirjassa olisi myös "epoodeja", mutta ne jätän toiseen kertaan. 

Aika paha

                            (Rivien numerointi ei kuulu alkuperäiseen runoon!)

Tuttuja:  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 11, 15, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 24, 25, 26.

Vieraita: 12, 14, 23,

En ymmärrä:  8, 13, 16.

Aika paha!

Liikuttavia löytöjä

Nelilehtinen apila tipahti esiin vanhempieni hääkuvan takaa, kun skannasin albumin kuvia. Oletettavasti se on pysynyt piilossaan vuodesta 1947 alkaen. Aiheeseen liittyvä Edith Södergranin runo löytyi äidin keräämästä runovihosta.

Jäin pitkäksi toviksi miettimään, miten nuorena hääkuvan taakse kätketyt odotukset toteutuivat.

 

Kafkan kanssa

Olen matkustanut junalla halki Pohjanmaan ja katsellut ikkunasta maisemia. 

Nyt seison lakeuden laidalla kengät savessa ja katson kauas. Yllättävä oivallus kasvaa mielessä:

- Hitto vieköön, Kafkakin on käynyt täällä.

Helpottava tieto

Helpottava tieto:  kihtiarvot ovat taas kunnossa. Lääke on auttanut. Kipu varpaassa oli aika kamala. Pariin viikkoon en päässyt kulkemaan.

Uskaltaisinkohan taas juoda oluen? Maaliskuusta asti olen ollut ilman. Uskaltaisinkohan peräti syödä silakoita? Vai menisivätkö varpaat heti pilalle?

 

Tekisi mieli eksyä

Paras kaupunki eksymiselle on Rooma. Olen kokeillut monta kertaa - puhun siis kokemuksen syvällä rintaäänellä. Roomassa eksymällä löytää loputtomasti ihmeellisiä asioita.

Lontookin kelpaa, samoin Berliini. Istanbul oli hyvä mutta vähän pelottava. Pariisista en tiedä, siellä en ole koskaan eksynyt, sillä olen joutunut kulkemaan valtaväyliä.

Harmi, että Helsingissä en enää mitenkään onnistu eksymään, sillä olen käynyt jokaisessa kolkassa. Nyt olisi hyvä hetki eksyä, näin keväällä eksymiskokemus olisi suloisimmillaan.

(Pentti Saaritsa: Arvatkaa kuka? / Veijo Meren 70-vuotisjuhlakirjassa "Totta kuin mikä" / Otava1998)