Huomenna uusi yritys

Hitto, tänään tuo vanhan viisaan salaneuvoksen vaatimus ei täyttynyt. Kaksi jäi puuttumaan, ehkä kolmekin – sitä kolmatta taidan itse olla jäävi arvioimaan.

Juolahti  mieleen, olisiko Goethe kelpuuttanut listalleen hyvän elokuvan, jos sellainen taidemuoto olisi hänen aikanaan ollut olemassa. Siltä osin päiväni oli kyllä onnistunut.

Huomenna sitten tähän on tuplasti satsattava! Ja viikonloppuna vielä vimmatummin. Hyvää elämää ei saa päästää moneksi päiväksi karkaamaan.

 

Suomalainen

 

Tiedän, tämä on tuttu runo, liiankin tuttu. Mutta on se toistamisen arvoinen näin itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa.

Mutta onko aika ja sen myötä suomalainen klisee muuttumassa? Siitä tuli taas viitteitä, kun katselin uudistettua presidentin itsenäisyyspäivän juhlaohjelmaa. Siellä oli pääosassa taide, ei pönötys.

Tätä lisää tulevinakin vuosina, presidentti ja YLE!  Suomalaisuus elää ja kukoistaa, jos taide, tiede, kulttuuri ja monipuolinen osaaminen saavat kukoistaa.

On toki viitteitä karvat korvilla ähkymisestä ja paluusta Impivaaraan, mutta optimisti sopii olla. Voiko tässä olla koronaepidemian myönteinen sivuvaikutus?
 

Paluu todellisuuteen

Olipa kerran loistava näyttelijätär Ida Aalberg. Itse Eino Leino kirjoitti hurmioituneessa mielentilassa hänelle omistetun runon.

Kirjan ja ruusun päivänä (23.4.) puhkeavan kevään ylevöittämässä mielentilassa kävelyretkeni vei minut kauas Pohjois-Haagaan katsomaan tämän suuren taiteilijan ja diivan patsasta. Siellä sijaitsee patsaan lisäksi Ida Aalbergin tie ja viereisen opiskelijakylän kuuluisa kapakka Ida. Pentti Saarikoski, Leinoon vertautuva runoilija, piti yhdessä elämänvaiheessa Idaa kantakapakkanaan.

Suuren näyttelijättären arvostus on siis Pohjois-Haagassa kohdallaan. Näin kuvittelin.

Paluu todellisuuteen oli julma. Patsas oli keskellä rakennustyömaata. Jalustan alla oli vaijerit, patsas  siis viedään pois. Ravintola Ida patsaan takana oli puskettu nurin.

Mitähän siihen rakennetaan tilalle? Parkkihalli? Marketti? Jäähalli? Kyllä hienoja bisnesideoita riittää.

Epäonnistunut yritys

On aika tuskallista myöntää, ettei edes kallis ja tyylitietoisesti eroottinen keittokirja takaa maittavaa ateriaa. Voi voi!

Kyllä kehuttiin

Ja hämmästelyä oli enemmän kuin jouluevankeliumissa, kun ilmestyin aamukokoukseen ja pistin pöytään valmiin käsikirjoituksen vuosijuhlan historiikkiin.

Etuajassa, määräaika täyttyy vasta maanantaina. 70 sivua, niin kuin oli tilattu. (Nimilistat, tilastot ja kuvat eivät kuuluneet urakkaani.)

Pääsinpäs nälvimään epäilijöitä.

 

(Kuva: Voimamies - Honore Damier)

Virheiden puolustus

Olivat kurssilla harjoitelleet perspektiivin piirtämistä. Oli löytynyt virhe. Siitäkös suru suuri.

Lohdutuksen sana: Onko se nyt niin vaarallista? Eiväthän suorat tornitkaan ole kiinnostavia, mutta Pisaa ihailevat kaikki.

 Nipottajille lisää intoa täältä.