Yllättävältä taholta

Pitkään aikaan ensimmäinen kävely paraatipaikoilla. Varmaan puoli vuotta edellisestä. Hienolta näytti - pysynyt entisellään.

                                               (Kuva: Louis Sparre 1907:  Senaatintori Helsinki)

Esplanadia pitkin Senaatintorille, SKS:n kirjastoon, sitten Kansallisarkistoon. Säätytalon portailla toimittajia kameroiden kanssa ministereitä odottamassa. Siellä tehdään Päätöksiä.

Siinä tuli mieleen ohje, Viisas Ohje. Hieman yllättävältä taholta. 

 

P.S.  Tämä blogi on pitkään ollut huonossa hoidossa. Ei ihme, että lukijat ovat suurelta osin kaikonneet. Sen vuoksi pistän blogin toistaiseksi tauolle. Katsotaan sitten joskus myöhemmin, saanko uutta virtaa tämän parempaan hoitoon.

En aio kuitenkaan hukata tämän blogin ideaa lyhyistä sitaattilapuista ja niiden kommenteista vaan siirrän niiden julkaisun toisen blogini pidempien kirjoitusten sekaan. Ehkä harvakseltaan mutta joskus kuitenkin.

Oletan, että suuri osa tämän lukijoista tuntee myös Töölöntorin reunalta -blogin, mutta jos joku ei, tervetuloa sinne.  Tässä linkki sinne.

Mahdottomia asioita

Vakavasti olen miettinyt, vieläkö bloginpito maittaa. On ollut epäilyjä. Vieläkö riittää aiheita vai meneekö vanhan toistoksi? Vieläkö tähän saa himon syttymään vai voittaako väsymys? Puuhaisinko mieluummin muuta yökaudet täällä kirjojeni keskellä?

Yllyttävän impulssin virkistymiselle antaa vanha mestari, nuorena kuollut Harri Kaasalainen. Siinäpä olisi aiheita kirjoituksille. Katsotaan nyt. Kokeillaan.

                                          (Kuva: Fred Gardner 1932)

 

 

Koronan aikaan

Tämä blogi on jäänyt huonolle hoidolle. Parempi oli aikomus, kun tätä suunnittelin. Ei toteutunut suunnitelma. Blogi jää nyt kesän yli tauolle. Mietin, lähtisikö tämä vielä uuteen lentoon.

Tuo toinen blogi, jonka linkki on tässä vieressä, yrittää vielä rimpuilla.

(Kuvassa alkemisti, kaltaiseni toivottomasti toiveikas.)

Puolet pois

Kirjoitin pari tuntia ilman taukoa. Valmista tuli kolme liuskaa valmista tekstiä.

Myöhemmin illalla luin muutaman Tšehovin novellin. Silloin se iski taas. Aina se iskee Tšehovia lukiessa. Tietoisuus!

Tietoisuus siitä, että kirjoitan velttoa tekstiä.

"Taito ja suppeus ovat sukua", sanoi Anton.

Ei siihen kolmea sivua olisi tarvittu. Karsin kirjoitustani kovalla kädellä. Melkein puolet lähti pois, ja heti tuntui paremmalta.

Tämän kun oppisi, blogia kirjoittaessakin.

Ettei tulisi erehdystä

Huom!  Se on etusormi, ei keskisormi.

Tämän eron symbolinen merkitys ei ole aivan vähäpätöinen.

Harmi, etteivät semiootikot tai muut ole keksineet universaalia merkitystä pystylle pikkusormelle tai nimettömälle. Jos olisivat, se näkyisi profiilikuvassani.