Kokemisen arvoinen

 

" Onko elämä loppujen lopuksi enempää kuin kokemisen arvoinen pettymys?"   -  Armi Ratia  

 

Mutisin hiljaa

 

Vaikka olen luopunut kesämökkielämästä, kokonaan en ole päässyt siitä irti.

Nostin auringonpalvontatuolin kellarikomerosta parvekkeelle.

Etsin sortsit ja aurinkorasvan valmiiksi odottamaan.

Kylvin siemeniä idätykseen ja siirsin parvekelaatikkoon.

Mutisin hiljaa Karel Capekin Puutarhurin rukouksen.

 

Epistä

Selailen vanhoja valokuva-albumeita.

Miten voikin logiikka olla näin epäloogista? Ei kai pitäisi olla mahdollista, että tuntee kateutta itseään kohtaan? Mutta niin vain kävi.

Miksen minä saa olla tuollainen kuin tuo nuori minä, vaan tällainen vanha, läski ja ränsistyneen näköinen? Epistä!

Väärä syyllinen

Tärkeä huomautus! Ettei väärä merikotka menettäisi mainettan lukijoiden silmissä. Väärä syyllisyys on raskas kantaa.

(Lähde: Hufvudstadsbladet 23.12.2022)

Likainen mielikuvitus

 

Ei kai sinulla, arvoisa lukija, ole likainen mielikuvitus?

Ei tietenkään, ei minullakaan. Eihän meissä nyt sellaista, tietenkään.. Mutta joillakin kuulemma on. Siis sellainen mielikuvitus, joka pistää arkista todellisuutta puolet paremmaksi. Sellainen, että luulevat näkevänsä kuvassa aivan villiä meininkiä vaikka ei siinä mitään erityisempää ole.

Mutta joskus väsyneenä voi lipsahtaa. Pankki lähetti minulle tänään kirjeen, jossa mainostettiin ainutlaatuisia asiakasetuja. Kirjeen välissä oli pieni kotelo. Kun sen sain käteeni, mielikuvitus iski minuunkin. – Nytpäs ovat oudon asiakasedun keksineet.

(No, valkoinen sydämenmuotoinen heijastinhan siellä sitten vain olikin mustassa kotelossa, kun tarkemmin tutkin.)

 

Kaksi tuhannesta

 

Tunnustan, minä olen toinen noista Szymborskan runon kahdesta omituisesta. Vai onkohan Wislava laskenut alakanttiin? Luulen, uskon, toivon, että kolme on lähempänä totuutta. On sen suuntaista havaintoa kertynyt...

Mutta sitten toisaalta:  - Mitenkä sinusta pääsi tuollainen tulemaan, irvisteli kerran eräs insinööri.  - Kun isäskin oli ihan järkimies...

 

                      (Runo: Wislava Szymborska / kuva: Gary Bunt - 1957)

Tunnet olosi levottomaksi

 

 Tämä on testi, josta monikaan ei selviä ilman syvällisiä mietteitä. Voi iskeä alakulo. Näin väitetään. Pitäisikö uskoa?

 

 

 

 

Kiistän jyrkästi

 Eräistä valistuneista arvauksista huolimatta kiistän jyrkästi, että minä, Dessu, olisin oikealta nimeltäni Kimpimäki - vaikka kieltämättä tiettyä samankaltaisuutta asenteissa ja ajatuksissa onkin havaittavissa. Ja varmemmaksi vakuudeksi ihmettelen, mitä himskattia minä Ilmajoella tekisin. Ei siellä tietääkseni ole Töölöntoria.

Hymykuopat

 

Olisihan tämä pitänyt itsekin ymmärtää!

Minulla hymykuopat jäävät piiloon parran sekaan. Kukaan ei aavista sellaisia olevankaan.

                                       (Kuva: Honore Daumier)

Poseeraus

Sanovat, että osaan poseerata. Etta onnistun valokuvissa turhankin hyvin.

Tämä luo suorituspaineita, kun perjantaina joudun menemään valokuvattavaksi.

Sitä tässä vaan kokeilen, millainen olisi vaikuttava ja uskottavuutta parantava kuva. Ensin katsoin, että peukalo olisi hyvä mennä leuanmyötäisesti ja muut sormet olisivat tiiviisti vierekkäin leuan alla. Mutta hylkäsin asetelman. Siinä pitäisi olla nenä pystyssä ja pää liian takakenossa, jotta sormet näkyisivät.

Olisiko parempi leuka peukalon ja etusormen välissä? Vai ehkä etusormi pystyssä pitkin poskea ja muut sormet nyrkkinä leuan kärjen edessä ja peukalo alla? Siinä keskisormen nivel ulottuisi melkein alahuuleen. Se antaisi aika mietteliään vaikutelman. Pää olisi alakenossa, jolloin katse voisi tulla silmälasien ylitse.

Entä kaikki sormet vierekkäin poskella ja leuka kämmenellä? Se taitaisi olla liian naisellinen, haaveellinen. Siinä pää olisi kallellaan ja katse kohti taivaita. Liian boheemi!

Tätä pitää vielä miettiä. Ettei menisi maine.

                                                          ( Kuva:  Eero Järnefelt)

Melankolisen hetken mietteitä

Yksinäisiä mietteitä, kun jostain syystä nukuttaa, vaikka valoisa kevätyö ei ole vielä pitkälläkään.
 

                                            (Kuva:  Hiromu Kira The Thinker - 1932)

Toiveita paremmasta

Ovat tutkineet, että Suomi on maailman onnellisin maa.

Kyllä, todellakin. Varsinkin vahingonilon määrä on havaittu ylivertaiseksi.

(Pulteri  / Apu 7  1964)