100000

 

Toivoa paremmasta sittenkin on, vaikka välillä toivottomuus saa vallan. Meitä oli sata tuhatta. Erityisen paljon nuoria.

                                                                  (Pirkko Saisio)

Vielä ehtii

Olet varmaankin joskus harjoitellut ääntämään vaikeita sanoja sujuvasti. Yksi parhaista harjoitussanoista on Rhododendron. Väitetään, että poliisi on joskus testannut juopuneilta, kuinka kieli notkistuu ääntämään sanan kaikki d-kirjaimet  Jos tuli takeltelua, joutui putkaan.

Alkukesän jokavuotinen retkipaikkani on puisto, jossa kasvaa tuon nimisiä kukkia, suomeksi alppiruusuja..

Helsingin alppiruusupuisto on suuri, kahdeksan hehtaaria. Kukkimisaika on nyt parhaimmillaan. Vielä ehtii katsomaan, mutta ei kauan.

Paikka: Pohjois-Haaga, Laajasuon puistoalue. Avoinna aina. Eikä maksa mitään.

Yllättävältä taholta

Pitkään aikaan ensimmäinen kävely paraatipaikoilla. Varmaan puoli vuotta edellisestä. Hienolta näytti - pysynyt entisellään.

                                               (Kuva: Louis Sparre 1907:  Senaatintori Helsinki)

Esplanadia pitkin Senaatintorille, SKS:n kirjastoon, sitten Kansallisarkistoon. Säätytalon portailla toimittajia kameroiden kanssa ministereitä odottamassa. Siellä tehdään Päätöksiä.

Siinä tuli mieleen ohje, Viisas Ohje. Hieman yllättävältä taholta. 

 

P.S.  Tämä blogi on pitkään ollut huonossa hoidossa. Ei ihme, että lukijat ovat suurelta osin kaikonneet. Sen vuoksi pistän blogin toistaiseksi tauolle. Katsotaan sitten joskus myöhemmin, saanko uutta virtaa tämän parempaan hoitoon.

En aio kuitenkaan hukata tämän blogin ideaa lyhyistä sitaattilapuista ja niiden kommenteista vaan siirrän niiden julkaisun toisen blogini pidempien kirjoitusten sekaan. Ehkä harvakseltaan mutta joskus kuitenkin.

Oletan, että suuri osa tämän lukijoista tuntee myös Töölöntorin reunalta -blogin, mutta jos joku ei, tervetuloa sinne.  Tässä linkki sinne.

Paluu todellisuuteen

Olipa kerran loistava näyttelijätär Ida Aalberg. Itse Eino Leino kirjoitti hurmioituneessa mielentilassa hänelle omistetun runon.

Kirjan ja ruusun päivänä (23.4.) puhkeavan kevään ylevöittämässä mielentilassa kävelyretkeni vei minut kauas Pohjois-Haagaan katsomaan tämän suuren taiteilijan ja diivan patsasta. Siellä sijaitsee patsaan lisäksi Ida Aalbergin tie ja viereisen opiskelijakylän kuuluisa kapakka Ida. Pentti Saarikoski, Leinoon vertautuva runoilija, piti yhdessä elämänvaiheessa Idaa kantakapakkanaan.

Suuren näyttelijättären arvostus on siis Pohjois-Haagassa kohdallaan. Näin kuvittelin.

Paluu todellisuuteen oli julma. Patsas oli keskellä rakennustyömaata. Jalustan alla oli vaijerit, patsas  siis viedään pois. Ravintola Ida patsaan takana oli puskettu nurin.

Mitähän siihen rakennetaan tilalle? Parkkihalli? Marketti? Jäähalli? Kyllä hienoja bisnesideoita riittää.

Ihan silkasta kunnioituksesta

En ole vielä käynyt sisällä uudessa keskustakirjasto Oodissa, vaikka vierestä olen kävellyt ja kaihoten katsellut.

En halua ensikäynnilläni kulkea ruuhkaisessa virrassa. Sitten kun menen, pitää kulkea arvokkaasti, pitää olla tilaa pysähdellä, viipyä, nauttia. Ihan silkasta kunnioituksesta.

Sen sijaan olen lukenut oodeja. Parhaat kirjoitti Horatius (Quintius Horatius Flaccus (65 e.Kr - 8 e.Kr). Samassa kirjassa olisi myös "epoodeja", mutta ne jätän toiseen kertaan. 

Tekisi mieli eksyä

Paras kaupunki eksymiselle on Rooma. Olen kokeillut monta kertaa - puhun siis kokemuksen syvällä rintaäänellä. Roomassa eksymällä löytää loputtomasti ihmeellisiä asioita.

Lontookin kelpaa, samoin Berliini. Istanbul oli hyvä mutta vähän pelottava. Pariisista en tiedä, siellä en ole koskaan eksynyt, sillä olen joutunut kulkemaan valtaväyliä.

Harmi, että Helsingissä en enää mitenkään onnistu eksymään, sillä olen käynyt jokaisessa kolkassa. Nyt olisi hyvä hetki eksyä, näin keväällä eksymiskokemus olisi suloisimmillaan.

(Pentti Saaritsa: Arvatkaa kuka? / Veijo Meren 70-vuotisjuhlakirjassa "Totta kuin mikä" / Otava1998)

Kyllä sen jo huomaa

Kävelin hämyisessä yössä Ullanlinnasta Kapteeninkadulta Töölöntorille. Sepänpuistossa kuului jo yölintu, Vanhan kirkon puistossa toinen. Temppeliaukion kallioilla istui ihmisiä yöpiknikillä. Toivoin, että Eliten puistoterassi olisi ollut auki. Olisin poikennut.

Ilma tuoksui keväälle. Oli toisella tavalla pimeä kuin vielä äskettäin; valoisammin pimeä. Ei ollut tarpeen enää kiirehtiä askeleita.

Kyllä sen jo huomaa, minkä Pentti Saarikoski puki runokuvaksi. 

 

Helsingissä tänään

 

 (Kuva: Emerico Imre Toth)

Pätevä syy

Oli tarkoitus mennä Valtionarkistoon lukemaan aineistoja kirjoitustyötä varten.

Mutta ulkona satoi lunta, satoi aivan hemmetisti, vaakasuoraan ja paljon. Kadut tukossa, jalkakäytävät auraamatta. Eikö se ole pätevä syy olla lähtemättä?

Lähden sitten jonain toisena päivänä. Olenhan jo raatanut monta aamupäivää putkeen ja pari iltapäivääkin. Välillä pitää levätä "rauhassa raatamisestaan". 

Vanha viisas salaneuvos J. W. von Goethe neuvoi: "Sielun ja ruumiin tulee kaikissa ponnistuksissa käydä tasa-askelin."  

Niinpä kävin sohvalle seljälleni mietiskelemään. Kuvassa henkinen kaksoisolentoni Oblomov.

 

Imagohaitta?

Kaveri kertoi ostaneensa Reinot. Suositteli minullekin. Kertoi, että ne ovat mukavat ja lämpöiset. "Pehmeät jalassa, pää kovana"

Vilkaisin kenkäkaupassa mutta epäröin. Imagohaitta? Reppanasedät laahaavin askelin. Minähän olen menevä mies. Askel rivakka.

Mutta toisaalta: olihan Juicellakin, rokkijätkällä.

Mietin vielä.

 

(Kuva: Juicen Reino-tohvelit vitriinissä)