Vanha uljas

Uusi kirjailijaelokuva - vielä sellaisiakin tehdään vaikka kadonneeksi lajityypiksi olen luullut. Eikä ihan kehnokaan.

Yle Teemalla esitettiin äsken Stefan Zweig - jäähyväiset Euroopalle. Zweig on yksi ikisuosikeistani, hienostunut, tyylikäs, aikakautensa syvällinen oivaltaja ja laajasti kulttuuritietoinen.

Areenasta voi katsoa elokuvan, jos äskeisestä myöhästyi. Suosittelen pikkuisen elokuvaakin mutta vielä enemmän kirjoja - jos niitä enää mistään saa. Uusi uljas maailma näyttää unohtaneen tämän mestarin.

Minun piti heti kaivaa hyllystä vuosien takaa tutut kirjat esiin ja miettiä, aloittaisinko heti vai siirtäisinkö huomiseen.

Ei tikkua ristiin

Nyt minulle kävisi huonosti, jos olisin Roomassa.

Roomassa nimittäin on iso riski joutua työntämään kätensä Totuuden suuhun (Bocca della verità). Nyt en selviäisi, jos testiin joutuisin. Muinaisilla käynneilläni olen selviytynyt - sydän kurkussa.

Puhuin eilen pitkät pätkät pötyä, lööperiä, muunneltua totuutta, perättömiä, puppua, fiktiota narrasin, huijasin, johdin harhaan, juksasin jne - rakkaalla puuhalla on monta nimeä.

Selostin vakuuttavalla rintaäänellä, että kirjoitustyöni on edennyt suotuisasti ja olen jo aika pitkällä. Pieni valkoinen (harmaa, kirjava?) valhe, sillä en ole vielä tikkua ristiin asian hyväksi pistänyt. Mutta kohta pistän.

"Valehtelijan tavoitteena on vain viehättää, ilahduttaa ja tuottaa mielihyvää. Hän on sivistyneen yhteiskunnan peruspilari."  (Oscar Wilde)

(William Wyler:  Loma Roomassa / Roman Holiday 1953 // Audrey Hepburn, Gregory Peck)

Helsingistä 10,14

Olen lähdössä junamatkalle halki Suomen. Matkakuume on jo kohonnut, jännitys kasvaa. Olenko muistanut kaiken?

Valmistautuminen on ollut perinpohjaista. Tietoa ja kokemusta on ollut hyvin tarjolla kirjoissa ja elokuvissa. Enköhän näillä selviä!