Kirjoitin pari tuntia ilman taukoa.
Valmista tuli kolme liuskaa valmista tekstiä.
Myöhemmin illalla luin muutaman
Tšehovin novellin. Silloin se iski taas. Aina se iskee Tšehovia
lukiessa. Tietoisuus!
Tietoisuus siitä, että kirjoitan
velttoa tekstiä.
"Taito ja suppeus ovat sukua",
sanoi Anton.
Ei siihen kolmea sivua olisi tarvittu.
Karsin kirjoitustani kovalla kädellä. Melkein puolet lähti pois, ja heti tuntui
paremmalta.
Tämän kun oppisi, blogia
kirjoittaessakin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kiinnittänyt huomiota tiivistämiseen. Äidyinpä kerran arvostelemaan Runeberginkin estetiikkaa, vaikka hän oli epigrammeissaan suorastaan tiivistämisen mestari:https://karirydman.blogspot.fi/2012/01/vanha-maku-ja-uusi-maku.html
VastaaPoista