Selailin
divarista ostamaani Marja-Liisa Vartion romaania "Hänen olivat
linnut".
Kirjan
ensimmäiset sanat kuuluvat näin: "Ei puhuta sitten koko
asiasta."
Oikein hyvä
aloitus, täytyy tunnustaa. Antaa suuntaa tulevien sivujen odotuksille. Kun
alkurivillä puhutaan vaikenemisesta, voi odottaa, että salailua on tulossa.
Silloin
huomasin, että kirjan etuliepeen alta pilkistää lappu. Käsin kirjoitettu,
aforistinen mietelmä kirjan tuntemattomalta entiseltä omistajalta. Se vasta
mietteliääksi pistikin, vielä enemmän kuin kirjan alkurivi. Millaisessa
elämäntilanteessa lähtee noin illuusioton muistiinpano? Annoin mielikuvituksen
lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti