Minulla oli joskus vanha koristeellinen paperiveitsi, mutta en löydä sitä. Sillä ehkä paremmin kehtaisi tunkeutua koskemattomalle alueelle.
Leikkaamisen houkutus kävi ylivoimaiseksi kuvassa näkyvän kirjan kohdalla. Jotenkin kuitenkin tuntui häpeälliseltä tunkeutua muovisella mainospaperiveitsellä 75 vuotta turmeltumattomina säilyneiden sivujen puhtauteen.
Olisi Hellaakoski ansainnut arvostavamman kohtelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti