Harvinaisen mukava mies

Istuttiin pitkää iltaa pikkuserkun kanssa Vaasassa. Edellisestä kunnon tapaamisesta olikin jo melkein 40 vuotta.

Sanoi, että ei ole lukenut yhtään romaania sen jälkeen kun koulusta pääsi. Runoja vielä vähemmän, ellei iskelmiä lasketa. Hänellä - jumppamaikalla - on aika kulunut muuhun.

Meinasin ensin sanoa, että minä en ole urheillut sen jälkeen kun koulusta pääsin, mutta annoin olla. Olenhan minä, jos kävely lasketaan. Ja keihäänheitto.

Hyvin tultiin juttuun. Harvinaisen mukava mies. Ihmettelin, että puhui runoista vähän kuin Majakovski. Minä en osannut puhua urheilusta yhtä oivaltavasti.

                         (Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa, suom. Arvo Turtiainen)


 

 

Voisin ruveta

Mikä oraakkeli Pentti Saarikoski olikaan jo vuonna 1971.

 

Kävin Amos Rexissä. Juuri sellaisen asenteen museoksi voisin ehkä ruveta. Ateneumiksi tai Sinebrychoffiksi olisin penseämpi. Kiasma menettelisi.

 

 

 

Ihan silkasta kunnioituksesta

En ole vielä käynyt sisällä uudessa keskustakirjasto Oodissa, vaikka vierestä olen kävellyt ja kaihoten katsellut.

En halua ensikäynnilläni kulkea ruuhkaisessa virrassa. Sitten kun menen, pitää kulkea arvokkaasti, pitää olla tilaa pysähdellä, viipyä, nauttia. Ihan silkasta kunnioituksesta.

Sen sijaan olen lukenut oodeja. Parhaat kirjoitti Horatius (Quintius Horatius Flaccus (65 e.Kr - 8 e.Kr). Samassa kirjassa olisi myös "epoodeja", mutta ne jätän toiseen kertaan. 

Ihme tapahtui

200 vanhaa arvokasta kirjaa oli kyydissä kun kesän lopulla palasin maalta Helsinkiin. Perinnöksi saatuja, ja lisää on tiedossa. Ongelma oli siinä, että kirjahyllyissä ei ollut tilaa yhdellekään. Ei yhdellekään! Hyllyni olivat halkeamaisillaan.

Koko syksyn olen järjestellyt hyllyjä. Ja ihme tapahtui: nyt kaikki tulokkaat ovat löytäneet paikan hyllystä mutta kierrätykseen poistin vain 39 vanhaa kirjaa. Matemaatikot, selittäkääpä tämä! Vähän kuin olisin onnistunut neliöimään ympyrän. Kuvassa  työhuoneeni nurkkahylly.

Olo tuntuu jo nyt viisaalta, vaikka en ole ensimmäistäkään uusista lukenut.

 

Aika paha

                            (Rivien numerointi ei kuulu alkuperäiseen runoon!)

Tuttuja:  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 11, 15, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 24, 25, 26.

Vieraita: 12, 14, 23,

En ymmärrä:  8, 13, 16.

Aika paha!

Luovaa ongelmanratkaisua

Illalla satoi, enkä päässyt kauppaan ostamaan jugurttia ja leipää aamiaiselle.

Yritin korvata puutteen kaurapuurolla, mutta ei se maistunut. Puuron sekaan olisi tarvittu marjoja ja hunajaa.

Aamiaispöydässä luin Muumikirjaa. Sielläkin oli aamiaisella puuroa.

Olisin tehnyt samoin, mutta pannukakkuaineksia ei ollut. Eikä vaapukkahilloa. Luovaa ongelmanratkaisutaitoa osoittaen nautin aamiaiseksi Fasupaloja. Puuron säästin.

Viisas pääsee vähemmällä

Tarkoitus oli pestä perjantaina  ikkunat. Se on harmillisen iso urakka kun on niin monta isoa ikkunaa.

Edellisenä iltana osui silmiin viisaan miehen ajatus, joka oli pätevän tuntuisesti argumentoitu. Päätin kokeilla.

 

Liikuttavia löytöjä

Nelilehtinen apila tipahti esiin vanhempieni hääkuvan takaa, kun skannasin albumin kuvia. Oletettavasti se on pysynyt piilossaan vuodesta 1947 alkaen. Aiheeseen liittyvä Edith Södergranin runo löytyi äidin keräämästä runovihosta.

Jäin pitkäksi toviksi miettimään, miten nuorena hääkuvan taakse kätketyt odotukset toteutuivat.

 

Kafkan kanssa

Olen matkustanut junalla halki Pohjanmaan ja katsellut ikkunasta maisemia. 

Nyt seison lakeuden laidalla kengät savessa ja katson kauas. Yllättävä oivallus kasvaa mielessä:

- Hitto vieköön, Kafkakin on käynyt täällä.

Helsingistä 10,14

Olen lähdössä junamatkalle halki Suomen. Matkakuume on jo kohonnut, jännitys kasvaa. Olenko muistanut kaiken?

Valmistautuminen on ollut perinpohjaista. Tietoa ja kokemusta on ollut hyvin tarjolla kirjoissa ja elokuvissa. Enköhän näillä selviä!