Koulussa opittu

Ruotsinkielinen wanharouva, jolla on hieman "hoono soomi", ihmetteli kuuluvalla äänellä juhlapöydän salaatin oliiveista, että onkohan niissä kiveksiä.

Juhlaväkeä siinä ympärillä salaa hymyilytti, joku taisi tirskahtaakin. Hyvin oli säilynyt jo muinoin koulussa opittu tapa reagoida tähän huumorityyppiin. Minullakin heti muistui mieleen, kun luokkatoverini Jorma H. puhui esitelmässään "organismista" mutta jotenkin sanasta lipsahti pari kirjainta pois.

 

(Matt Groening: Koulu on yhtä helvettiä / Tammi 1992)

 

Se oli hyvä

Palasin maalle. Mitäpä sitä helteellä kaupungissa jaksaisi toimittaa? 

Toisaalta mitäpä sitä helteellä jaksaisi maallakaan toimittaa. Niinpä vanha tuttu läkkiseppä Lindbladin asenne tuli taas kerran testatuksi. Ja se oli hyvä.

 

Hän on mennyt vuorten taa

Jukka Virtanen: 

Hän on mennyt vuorten taa 
Pois, pois, pois 
Siellä toisenlainen maa 
Varmaan ois. 

Hän on mennyt vuorten taa 
Pois, pois, pois 
Siksi laulu kuolla saa 
Lähtee linnut, itkee maa 
Virrat hiekkaan kuivettuu 
Peittyy pilviin kuu. 

Sen kaikki muistaa voi 
Naurus lämmön loi 
On tunnelma tuo entinen mennyt pois 
Kaikki tuntee sen. 

Kun laulus ennen soi 
Kansa karkeloi 
Nyt toisenlaista täällä on ilman sua 
Pois veit auringon. 

Hän on mennyt vuorten taa 
Pois, pois, pois 
Siellä toisenlainen maa 
Varmaan ois.

Runo-opastajan muistoa arvostaen.