Paluu todellisuuteen

Olipa kerran loistava näyttelijätär Ida Aalberg. Itse Eino Leino kirjoitti hurmioituneessa mielentilassa hänelle omistetun runon.

Kirjan ja ruusun päivänä (23.4.) puhkeavan kevään ylevöittämässä mielentilassa kävelyretkeni vei minut kauas Pohjois-Haagaan katsomaan tämän suuren taiteilijan ja diivan patsasta. Siellä sijaitsee patsaan lisäksi Ida Aalbergin tie ja viereisen opiskelijakylän kuuluisa kapakka Ida. Pentti Saarikoski, Leinoon vertautuva runoilija, piti yhdessä elämänvaiheessa Idaa kantakapakkanaan.

Suuren näyttelijättären arvostus on siis Pohjois-Haagassa kohdallaan. Näin kuvittelin.

Paluu todellisuuteen oli julma. Patsas oli keskellä rakennustyömaata. Jalustan alla oli vaijerit, patsas  siis viedään pois. Ravintola Ida patsaan takana oli puskettu nurin.

Mitähän siihen rakennetaan tilalle? Parkkihalli? Marketti? Jäähalli? Kyllä hienoja bisnesideoita riittää.

Innostuisinko tästä?

Minäkin kokeilin vaalikoneita. Ihan piruuttani valitsin jokaiseen kysymykseen vastaukseksi "En osaa sanoa". 

Koneet tarjosivat äänestyssuosituksen kärkeen pitkän rivin kepulaisia ehdokkaita. 

Sepä perhanaa! Varsin mielenkiintoinen suosionkalasteluidea tällä puolueella, täytyy myöntää.

(Blogia lukevalle nuorisolle tiedoksi: "Keskustapuolue" on 1970-luvulla keksitty eufemismi nimelle "Maalaisliitto")

 

Kaikki ennallaan

Taitaa olla vaalit tulossa. Mainoksia ainakin on joka puolella, jopa minun eteiseni lattialla, vaikka postiluukussa on kielto. Kaksi puoluetta kunnostautuu tässäkin. Tietysti juuri ne, jotka ovat minun suosikkilistallani viimeisinä.

Kuvassa vaalimainontaa 70 vuoden takaa. Onko mikään muuttunut? Nimet hieman, asenteet tuntuvat tutuilta.