Oli tullut kesä. Valo häikäisi silmiä. Helteessä en jaksanut mitään. Minulla ei ollut kenkiä ja maa poltti. Järven vesi oli sotkuista.
Tästä en selviä.
Onneksi herätessä kaikki oli taas niin kuin pitääkin. Ulkona maa oli musta ja satoi ja oli pimeää.
Sängyn vieressä oli reinot ja harvinaisen sopiva kirja pöydällä.
Jos mikään muu ei auta niin runous on lohtu arkipäivän pelottaviin tulevaisuudennäkymiin. (Tua Forsström valittiin 2019 Ruotsin akatemian eli ns. Nobel-komitean jäseneksi ensimmäisenä Suomen kansalaisena.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti