Ei niin saisi käyttäytyä

Tuntui kuin olisin väärinkäyttänyt minulle tarjotun mahdollisuuden. Se on melkein sama kuin olisin pettänyt kaverin luottamuksen. 

Siinä vaan seisoin hölmönä paljain jaloin laiturilla mutta en uskaltanut kylmään veteen. Enkä edes huolinut kaljatölkkiä, kun on varpaassa se kihti. 

Ei niin saisi saunareissulla käyttäytyä.

 

"Ei saa unta" kun "miettii pulmaa"

Tant Agnetan vuosikymmeniä sitten lähettämä kortti on taas ajankohtainen vuodenajan ja päähenkilöiden osalta. Vain ilmastonmuutoksen vaikutukset näyttäytyvät nyt harmillisen epäromanttisina piirteinä maisemassa. 

Kortissa on pätkä Viktor Rydbergin (1828 - 95) pitkästä runosta Tomten. Rydberg on kovin huonosti tunnettu Suomessa. Valter Juva aikoinaan suomensi Tontun. Liitän käännöksen tähän.  

"Pakkasyö on, ja leiskuen / pohja loimuja viskoo. / Kansa kartanon hiljaisen / yösydänuntaan kiskoo. / Ääneti kuu käy kulkuaan, / puissa lunta on valkeanaan, / kattojen päällä on lunta. / Tonttu ei vaan saa unta." 

Yllättäen löysin vanhan suomenkielisen Rydberg-kortin, josta käy ilmi, että kortteja on ollut 10-osainen sarja. Liitän mukaan kortin runon myös alkukielellä. Wikistä löytyy kiinnostuneille koko runo molemmilla kielillä ("Rydberg Tomten / Tonttu"). Samalla toivotan blogin lukijoille Rydbergin runon filosofian mukaista joulumieltä.  

"Genom en springa i ladans vägg, / lyser månen på gubbens skägg, / strimman på skägget blänker, / tomten grubblar och tänker."

 

Väärä suositus?

Istuimme iltaa kahdestaan, neiti B. ja minä. Tunnelma oli apeahko, sillä hänelle oli tullut huonoja uutisia. Vanhasta muistista yritimme pelata lohdutukseksi erän shakkia, kun emme parempaakaan keksineet. Ei se sujunut.  

Neiti B. kertoi kysyneensä Alkon myyjältä suositusta, mikä viini sopisi nautittavaksi eksistentiaalisessa kriisissä. 

Taisi puhua muunneltua totuutta, sillä viini oli oikein hyvää. Ei kai sen kuuluisi olla?

 

(Kuva:  Jean Beraus - 1908)

 

Että pitikin

Matkustin paikallisjunalla keskustasta Ilmalaan. Matka sujui rattoisasti, mutta Pasilan kohdalla muistui mieleen, että tässä kuuluisi perinteen mukaisesti avata eväskäärö. 

Ilmalasta juna jatkoi lentoaseman suuntaan. Tuntui, että mieluummin jatkaisin sinne. Aseman pitkät portaat harmittivat. Ylhäällä hengästytti. Kunto heikentynyt? Sillalla tuntui myrskytyyli, melkein lentoon lähdin. Harmin häivähdys tuli siitä, että autoni on jo talviteloilla. Helpompi olisi ollut tulla omalla autolla, olisin välttänyt portaat ja myrskyt. 

Vasta Ylen linkkitornin lähestyessä iski pakokauhu. Kaikkeen minäkin suostun!

Isänmaan ilmeitä

Eilen, itsenäisyyspäivänä, kävelin kotiin Töölöntorille tavallisuudesta poikkeavaa reittiä Kampintorin kautta. Halusin näin välttää kohtaamisen Töölössä marssivien natsikulkueiden kanssa. 

Kampintoria en mitenkään voi ohittaa vilkaisematta erästä muistorikasta ikkunarivistöä, Antikvaarista kirjakauppaa. Siellä käytiin monet loistokkaat kirjallisuuskeskustelut, suurmestarina tiskin takana omistaja, kirjailija Pentti Holappa. 

Muistiin nousi, että siellä tapasin muutaman kerran myös toisen kirjailijan, Arvo "Stadin Arska" Turtiaisen. Isänmaan ilmeitä mietti hänkin. Isänmaallisen toiminnan päivän kunniaksi liitän tähän hänen osuvasti ajankohtaisen runonsa vuodelta 1950.