Kuka mitäkin pelkää

Aamuyöllä kuunpimennyksen jälkeen siirsin patjan ulos niitylle. Sisällä oli liian kuuma nukkua.

Pelotti pikkuisen. Kuuntelin ääniä hämärästä metsästä. Viime talvena lähimetsässä oli nähty karhu. Kaikenlaista kuuluikin.

Päättäväisesti torjuin pelkoni. Tällainen karski mies kuin minä ei päästä mielikuvitusta laukkaamaan. Nukahdin ja nukuin hyvin aamuun asti. Herääminen kukkaniityllä oli voimakas elämys. Pitkät valkoiset koivut kasvoivat holvina taivaisiin. Ehkä ripaus panteismia?

Kun kerroin yöstäni naapurille, hän ihmetteli, enkö pelännyt. En toki, valehtelin. Mitä pelkäämistä siinä nyt olisi.

Punkkeja, hän valisti minua tietämätöntä.