Vielä ehtii

Olet varmaankin joskus harjoitellut ääntämään vaikeita sanoja sujuvasti. Yksi parhaista harjoitussanoista on Rhododendron. Väitetään, että poliisi on joskus testannut juopuneilta, kuinka kieli notkistuu ääntämään sanan kaikki d-kirjaimet  Jos tuli takeltelua, joutui putkaan.

Alkukesän jokavuotinen retkipaikkani on puisto, jossa kasvaa tuon nimisiä kukkia, suomeksi alppiruusuja..

Helsingin alppiruusupuisto on suuri, kahdeksan hehtaaria. Kukkimisaika on nyt parhaimmillaan. Vielä ehtii katsomaan, mutta ei kauan.

Paikka: Pohjois-Haaga, Laajasuon puistoalue. Avoinna aina. Eikä maksa mitään.

Mutisin hiljaa

 

Vaikka olen luopunut kesämökkielämästä, kokonaan en ole päässyt siitä irti.

Nostin auringonpalvontatuolin kellarikomerosta parvekkeelle.

Etsin sortsit ja aurinkorasvan valmiiksi odottamaan.

Kylvin siemeniä idätykseen ja siirsin parvekelaatikkoon.

Mutisin hiljaa Karel Capekin Puutarhurin rukouksen.

 

Yksi puuttuu

Alkaneen kesän kunniaksi ajattelin ottaa luettavaksi kunnon kirjallisuutta, Marcel Proustia.

Mutta sitten huomasin, että ei sittenkään. Minulta puuttuu yksi juttu, joka on ehdottoman tarpeellinen Proustia luettaessa.

 

Epistä

Selailen vanhoja valokuva-albumeita.

Miten voikin logiikka olla näin epäloogista? Ei kai pitäisi olla mahdollista, että tuntee kateutta itseään kohtaan? Mutta niin vain kävi.

Miksen minä saa olla tuollainen kuin tuo nuori minä, vaan tällainen vanha, läski ja ränsistyneen näköinen? Epistä!

Väärä syyllinen

Tärkeä huomautus! Ettei väärä merikotka menettäisi mainettan lukijoiden silmissä. Väärä syyllisyys on raskas kantaa.

(Lähde: Hufvudstadsbladet 23.12.2022)

Huomenna uusi yritys

Hitto, tänään tuo vanhan viisaan salaneuvoksen vaatimus ei täyttynyt. Kaksi jäi puuttumaan, ehkä kolmekin – sitä kolmatta taidan itse olla jäävi arvioimaan.

Juolahti  mieleen, olisiko Goethe kelpuuttanut listalleen hyvän elokuvan, jos sellainen taidemuoto olisi hänen aikanaan ollut olemassa. Siltä osin päiväni oli kyllä onnistunut.

Huomenna sitten tähän on tuplasti satsattava! Ja viikonloppuna vielä vimmatummin. Hyvää elämää ei saa päästää moneksi päiväksi karkaamaan.

 

Levoton

Pahinta melkein on se, kun joku tulee ruokakaupan kassajonossa liian lähelle. Silloin mulkaisen myrkyllisimmällä osaamallani katseella ja pörhistän itseäni ylidramaattiseen tulkintaan taipuvaisen vanhan diivan elkein.

                                                          (Aleksey Sundukov)

Likainen mielikuvitus

 

Ei kai sinulla, arvoisa lukija, ole likainen mielikuvitus?

Ei tietenkään, ei minullakaan. Eihän meissä nyt sellaista, tietenkään.. Mutta joillakin kuulemma on. Siis sellainen mielikuvitus, joka pistää arkista todellisuutta puolet paremmaksi. Sellainen, että luulevat näkevänsä kuvassa aivan villiä meininkiä vaikka ei siinä mitään erityisempää ole.

Mutta joskus väsyneenä voi lipsahtaa. Pankki lähetti minulle tänään kirjeen, jossa mainostettiin ainutlaatuisia asiakasetuja. Kirjeen välissä oli pieni kotelo. Kun sen sain käteeni, mielikuvitus iski minuunkin. – Nytpäs ovat oudon asiakasedun keksineet.

(No, valkoinen sydämenmuotoinen heijastinhan siellä sitten vain olikin mustassa kotelossa, kun tarkemmin tutkin.)

 

Hyväksi kaikki muuttuu

Uutisissa kerrottiin, että nyt ei kannata sairastua. Sairaaloissa ei ole tarpeeksi hoitajia. Kymmeniä sairaita istuu tuntikausia odotushuoneiden tungoksessa. Potilaita ei ehditä edes siirtää ambulansseista sisään.

Onneksi meillä on valmisteilla fantastinen soteuudistus.  Olen lukenut soten suunnitteluasiakirjoista, että vuodenvaihteessa Suomeen syntyy 21 hyvinvointialuetta. Saamme maakuntahallinnon ja niihin muodostuu elinvoimayhteisöjä.

Kyllä tällaisesta kuullessaan sairaalan sängyssä makaava potilas alkaa heti voida paremmin ja odotushuoneessa tai ambulanssissa viruva potilas saa uutta voimaa. Vain 17 yötä, ja kaikki on paremmin.

Uuden hyvinvointialueen sairaalaan varmasti löytyy suuret määrät uusia innokkaita hoitajia. Vanhan systeemin uupuneet hoitajatkin takuulla virkistyvät. Jaksamisen ja sielullisen jalostumisen korulauseista tunnettu kirjailija Paul Coelho lupasi, että ”Vähän on paljon” – ja eikös heti pienellä sairaanhoitajallakin mene paremmin puutteenalaisuudessa.

(Kuva:  Honoré Daumier 1825)

 

Yllättävältä taholta

Pitkään aikaan ensimmäinen kävely paraatipaikoilla. Varmaan puoli vuotta edellisestä. Hienolta näytti - pysynyt entisellään.

                                               (Kuva: Louis Sparre 1907:  Senaatintori Helsinki)

Esplanadia pitkin Senaatintorille, SKS:n kirjastoon, sitten Kansallisarkistoon. Säätytalon portailla toimittajia kameroiden kanssa ministereitä odottamassa. Siellä tehdään Päätöksiä.

Siinä tuli mieleen ohje, Viisas Ohje. Hieman yllättävältä taholta. 

 

P.S.  Tämä blogi on pitkään ollut huonossa hoidossa. Ei ihme, että lukijat ovat suurelta osin kaikonneet. Sen vuoksi pistän blogin toistaiseksi tauolle. Katsotaan sitten joskus myöhemmin, saanko uutta virtaa tämän parempaan hoitoon.

En aio kuitenkaan hukata tämän blogin ideaa lyhyistä sitaattilapuista ja niiden kommenteista vaan siirrän niiden julkaisun toisen blogini pidempien kirjoitusten sekaan. Ehkä harvakseltaan mutta joskus kuitenkin.

Oletan, että suuri osa tämän lukijoista tuntee myös Töölöntorin reunalta -blogin, mutta jos joku ei, tervetuloa sinne.  Tässä linkki sinne.